sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Toimittaja järkyttyy

Huh huh hikeä pukkaa. Kainalot ovat märkinä ja ohimolta valuu hikinoro. Kädet tärisevät. Vääntäkää ilmastointi päälle. Iltapäivälehden toimittaja on löytänyt suomalaisen lapsen elämästä järkyttävän epäkohdan. Lapsi on saanut verottajalta kirjeen, jossa määrätään muutama sentti jäännösveroa.

Ketä enää jaksaa kiinnostaa viikonloppuisin örisevät lasten vanhemmat tai äidin alati vaihtuvat miesystävät. Ja kaikkihan tietävät, että kymmenvuotias vetää kaljaa ja sen isosisko on huostaanotettu. Tähänhän turtuu, joten myyvämpää piti toimittajan keksiä.

Tässahän on kaikki sensaation merkit! Kirjeen lähetti verotttaja- järkyttävää, noh kiitos kaikille ettei ulosottomies elatusapuperinnästä. Paperinen kirje, kuka sellaista yli 160 merkin hymiötäntä valkoista paperipalaa jaksaa enää lukea? Lauseetkin ovat niin pitkiä. Miksei laittanut Facebookiin tai lähettänyt tekstarii? Lapsihan pelästyy tuollaisen kirjeen saadessaan, vaikka se onkin tottunut siihen, että tv pauhaa päällä yötä päivää ja äidin uusi miesystävä on vihainen. Miksei lapsiasiamies tee mitään?
-- Post From My iPhone

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Karkkilakossa

Hallituksen pojat Alexander ja Jyrki ovat ryhtymässä karkkilakkoon. Mutta toivottavasti heidän äitinsä päästää heidät limudiskoon.

Tiedättekö muuten mikä oli Paavo Lipposen lempiaine kansakoulussa? Kaunakirjoitus tietenkin.

SDP yrittää epätoivoisesti saada kannatuslukuja paremmaksi. Siihen on yritetty verkkosukkahousuja, huulipunaa, lääkäreiden mollausta, tusinaa välikysymystä ja uhkailua yleislakolla. Mutta nyt SDP räjäyttää kannatusraketin nousuun Mitro-glyseriinillä.

lauantaina, huhtikuuta 11, 2009

Viikon uutiskatsaus

Suomalaisen elintarviketeollisuuden uskottavuus on mennyt lopullisesti. Mihin tässä enää voi luottaa? Muutamasta suomalaisesta makkarasta on löytynyt lihanpala.

Valtakunnanmörkö Paavo Lipposen sisäruokintakausi on päättynyt ja hänelle on syötetty nyt kokolihaa ja pikkupullia huhtikuun alusta. Tulokset alkavat näkyä: Paavo huitoo kepillään ilmaa ja karjuu kaunajournalismista. Savossa ollaan huolissaan jos hän saapuu kesälomalla Kuopioon. Kuopio on asetettu kriisivalmiuteen.

-- Post From My iPhone

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Autonsiivousta

Ahaa. Siis auton oven lokerikosta tarttui käteeni pitkään kadoksissa ollut ja kaivattu polkupyöränavaimeni. Tosin päällä oli kasa kuitteja ja parkkikortteja. Takapenkin jalkatilasta löytyi väkivaltafantasia-legosarja. Siinä oli iso kannallinen pakkaus ja legot oli ripoteltuna jalkatilaan. Lisää legoja lojui takapenkin alla. Siellä oli myös karkkipapereita, rahoja, kuitteja, Kindermunan yllätyskrääsää ja salmiakkikaramelleja. Eikö olisi reilumpaa laittaa ne ei-tykätyt salmiakit roskiin kuin penkinrakoihin? Pikku-Armit aina vannovat, että "ei me äiti sotketa autoa". Seuraavassa mutkassa lapsi piirtää syljellä sivulasiin lumiukon ja viskaa karkkipaperin lattialle. Mikä siinäkin on, että aina jaksan uskoa uudestaan lasten siisteystaitoihin?

Täytyy onnitella israelilaisia, sillä he kasvattavat hyvinsäilyviä tomaatteja. Etupenkkien välissä oli kirsikkatomaatti, jossa oli yhtä vähän ryppyjä kuin Helena Lindgrenillä eikä hometta yhtään. Suomalaisella elintarviketeollisuudella olisi oppimista. Apukuskin penkin alta tarttui käteen iso pala kuivunutta patonkia. Kuka se sinne oli viskonut? Takatilan lattialla makasi kolhiintuut kirja kivunhoidosta, jota en ole ehtinyt lukea. Heitin menemään kolmiulotteisten kuvien katseluun tarkoitetut unohdetut pahvilasit. Mistä ne ovat meille tulleet? Luultavasti huomenna joku niitä lpahviaseja kaipaa ja parkuu koko illan kun kerron, että kakkulat ovat nyt roskiksessa

Kylläpä auto nyt näyttää siistiltä, ainakin kaksi päivää.

sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009

Lääkäreiden lapset ovat huonossa hoidossa

Tunnen erään lääkäriäidin, joka ihmetteli, kun 1,5-vuotiaan lapsen selkään jäi kädenjälki mustelmana vaippaa vaihdettaessa. Sama äiti oli tosin ihmetellyt pieniä pilkkuja jaloissa. Mutt mitäs pienistä pilkuista. Sen verran hänellä oli leikannut, että piti niitä verenpurkautumina ja mahdollisesti matalista verihiutaleista johtuvina. Hän oli vielä keskustellut autossa työkaverinsa kanssa ja pohtinut, onko lapsella verisuonitulehdus vai mikä. Äiti huolehtui vasta, kun eräänä aamuna rintakehällä oli iso mustelma ja korvanlehti mustana. Sairaalaan tullessa piltin verihiutaleet olivat kaikonneet. Lapsi parani äidistään huolimatta.

Poika tippui naapurin trampoliinilta pusikkoon (älkää päästäkö lapsia trampoliiniin). Pakaraan tuli repaleinen pistohaava, ja hysteeristä jässikkää ei saanut autoon ja köijättyä tikattavaksi. Äiti komensi pojan sohvalle makaamaan, liimasi pikaliimalla osan haavasta kiiinni. Haavaa hoidettiin kuukausi, lopulta pihkavoiteellakin. Tavallinen äiti olisi roudannut lapsensa terveysasemalle, pakaraan olisi laitettu tikit ja riesa olisi kestänyt viikon.

Aika moni lääkärin lapsi käynyt koulua, urheillut murtuneella jalalla tai kädellä. "Ei se nilkka voi olla kipeä, koska eihän se ole edes turvoksissa". Parin viikon ontumisen jälkeen murtunut takajalka vihdoin kuvataan ja lapsi saa asianmukaisen hoidon. Sormeen koskee, mutta se on varmaan vain venähdys.... Eräs äiti piti lapsen polvet suorana ankkakävelyä aamuisin pelkkänä harmittomana tapana, kunnes polvi kipeytyi ja totesi polven turvonneeksi. Niveltulehdus löytyi nilkoista ja polvista.

Mutta onneksi näillä lapsilla, varsinkin naislääkäreiden, on viisas maallikkovanhempi. Perheenisä patisti äidin ja pojan viikkokausia jatkuneen yskän takia lääkäriin poskiontelotulehduksen takia. Oikeassa isä oli, minkä äitikin joutui myöntämään. Vauva ei suostunut syömään makuuasennossa, sama isä epäili korvatulehdusta. Sekin löytyi, kun lääkäriäiti viimein vei lapsen lääkäriin. Kiitos teille ei-lääkäri-isät ja -äidit!